Tämän vuoden aikana ensin meille muuttikin Luka, joka on käyttölinjainen saksanpaimenkoira, onka epäonneksi sen kumpikaan korva ei noussut vanhempana pystyyn. Ikää löytyy neljä vuotta (palleja ei löydy :D) ja viralliselta nimeltään Luka on Moorschloss Daco. Luka muutti meille jo useampia kuukausia sitten.
Nyt aivan pari viikkoa sitte Biancan henkinen tila vaihtui taas siihen veemäiseen akkaan ja se olikin pistänyt mun kämppää kivasti remontiin, eikä se minua haittaa vaan se henkinen stressi siitä milloin se taas karkaa. Bianca on siis houdinien houdini, ja karkuutti samalla muutkin koirani, joten kiitos ei, Bianca ei tuntunut olevan mun luona onnellinen vaikka yritin. Noh tyttö meni kasvattajalleen josta se sitten lähti uuteen löytämääni kotiin, jonka uskoisin olevan sille täydellinen.
Pakko sanoa, mutta meillä on Biancan lähdön jälkeen ollut kaikin puolin helpompaa, ja meikäläisen oma henkinen tila parantui kertaheitolla. Kamala ikävä sitä silti on, tulee melkeempä tippa linssiin kun katsoo kuvia kaunokaisesta.
No mutta positivisempiin asioihin sitten. Me ollaan Lukan kanssa harjoiteltu kaikkea perushommaa, kun hänen ylhäsyytensä on välillä hieman kierroksilla käyvää sorttia. Luka on kaikin puolin kiva ja kiltti. Sopii harrastusmielessä oikein hyvin jäljelle ja varmasti agiin, pitänee vaan kuvauttaa lonkat ja kyynärät äijä on sen verta raskasrakenteisempi. VEPE ja tottis sekä tietty rauniot/haku on kanssa kiinnostavia, mutta täytyy sanoa, että oon tosi huono saamaan aikaan mitään ilman kaveria. Oon tässä nyt päättäny että saksanpaimen on mun rotu ja siitä en enää luovu, hukat ja ranskikset kalpenevat saksalaisten rinnalla, vaikka löytyy niistäkin omat hyvät puolensa.
Nyt mulle on myös kivasti tulossa yksi hukka narttu etsimään kotia, kun omistaja ei sitä halua pitää kun tulee kuulemma liian kalliiksi kun tuhoaa tai jotakin. Noh minäpä pistän sen tuonne tarhaan niin kaippa se siellä on nätisti vaikka Demo seuranaan.
Eipä mulla tässä muuta tainnut olla.
0 kommenttia:
Lähetä kommentti